Usvan höpinöitä
Eli moi kaikille vaan. Täällä kirjoittelee tänään 6 vuotias Usva. Mä haluisin kertoo teille mun elämästä. Ekoja muistoja mulla on mun ja mun siskon, Martan, ekasta kodista. Oltiin sillon tosi nuoria. Meitä hoiti siellä kaks sellasta tosi meluavaa ja omitusta pikkulasta, hui kauhee kun ne oli viä ihan saman näkösiäkin keskenään… Asuttiin aika vähän aikaa, kun ne meluavat kaksoisolennot kyllästy meihin. Sillon kuvaan astu tää nykynen emäntä. Muistan kun se tuli meitä kattomaan. Me piilouduttiin siskon kans äkkiä kaapin alle, kun meitä pelotti niin hirveesti. Se otti meidät sit mukaansa. Ja hui hirveä kun se eka automatka oli jännä. Oli vaan tärinää ja kaikkea muuta outoa. Sitten me saavuttiin sinne, missä me asuttiin aika monta vuotta. Emäntä ei voinu ottaa meitä omaan huoneeseensa, sano ettei ollu tarpeeks tilaa. Niinpä me muutettiin siskon kans lämpimään autotalliin. Emäntä oli meidän kans niin paljon kun pysty. Siellä oltiin ehitty olla yks vuos niin kuvioihin tuli sellanen omituinen pitkäkorvanen pieni asia joka oli tosi vihasen näkönen. Se muutti meijän naapuriin, tuolla se vieläkin elelee parin häkin päässä omassa isossa tilassaan. Kauheen kiukkunen se vieläkin on. kummallinen asia. Yritti emäntä sille kaveriakin hankkia, mutta ei se kiukkunen siitä tykänny. Kai se kiukkunen tykkää olla yksin.
Aikaa kulu taas jonkun verran, sitten meidän kanssa muutti uusia marsuja. Ne oli sellasia hassun pörrösiä ja tosi pieniä. Alettiin siskon kaa olee jo aika isoja. Emäntä alko niihin aikoihin kertoilee et muutetaan kaikki uuteen kotiin. Vähän säikähin et joudutaanko emännästä erilleen, mutta eihän siinä niin käyny. Muutettiin isoon taloon jossa meillä on paljon tilaa. Aluks meitä oli vaan me neljä, ja sitten emäntä halus yhelle pörröpäälle, Titiuulle poikasii. Siispä meijän naapuriin muutti nuori Sven. Hetki sen jälkeen Titiuu siirtyi sen asuntoon. Sit meitä oli vaan me neljä.
Poikasten syntymään oli enää lyhyt aika, ja emäntä laittoi siskon ja paksun pörröpään samaan kotiin. Mä tiesin ettei siskolla oo kaikki hyvin. Se oli ihan terveen näkönen, mutta mä tiesin ettei se ollu terve. Emäntä ei tienny. Yhtenä yönä sisko nukkui pois. Mä olin kyllä surullinen, mutta onneks mulla on nää muut kaverit täällä. Emäntä hautasi siskon ja kerto että se oli paremmassa paikassa. Mä näin että emäntä oli surullinen myös. Samana päivänä emäntä haki Selman tänne. Selman kaveri oli kanssa nukahtanu pois, ja se oli surullinen. Nyt se ei oo enää.
Tällästen tapahtumien jälkeen naapuriin on tullu tollasia ihan omitusia nahkamarsuja, ja titiuun ja svenin poika jäi kans tänne. Nyt toi emäntä puhuu jotain ruotsin tuonti marsuista. ihan outoa.
Nykysin mun päivät menee riippumatolla loikoillen ja syöden. Kyl mä liikunkin viel aika paljon, ja lisäks tykkään hirveesti emännän sylissä makoilusta. oon tän poppoon vanhin, aikalailla elämää nähny. Ens kerralla tänne saattaa kirjotella joku toinen, kyllä meitä täällä riittää. Olis tosi kiva tietää olisko muita marsuja blogeja pitämässä, tää on nimittäin mukavaa :3
-Usva
